Ensimmäinen OGE-matkani Ruotsiin: Oppimisen ja inspiraation matka

Majoituimme kodikkaassa ja eloisassa Generator-hostellissa aivan Tukholman sydämessä. Ensimmäinen päivä kului pääosin matkustaessa, mutta monet kollegoistani jaksoivat vielä lähteä tutkimaan Tukholman viehättäviä katuja. Itse päätin rentoutua hostellissa ja aistia tunnelmaa, valmistautuen innolla tuleviin päiviin.

Toinen päivämme alkoi seminaarilla ruotsalaisesta varhaiskasvatuksesta, joka pidettiin Viron rakennuksessa osoitteessa Wallingatan 32, 11124 Tukholma. Tämän jälkeen vierailimme ruotsalais-virolaisessa päiväkodissa nimeltä Estniska Förskolan. Päiväkodissa oli 19 iloista ja uteliasta lasta, ja erityisesti minuun teki vaikutuksen se, kuinka hienosti he hyödynsivät rajallista tilaa. Päiväkodin piha oli yllättävän pieni ja sen keskellä oli suuri kupolimainen rakennelma, joka jätti vähän tilaa perinteisille leikkivälineille. Opettajat olivat kuitenkin uskomattoman luovia ja muuttivat tilan pyöräilyradaksi, jossa lapset saattoivat ajaa pyörillä kehämäistä rataa pitkin.

Myöhemmin sinä päivänä suuntasimme 45 minuutin matkan päähän maatilalle, jossa päiväkodin lapset käyvät usein. Meitä hämmästytti, kuinka lapset olivat tottuneet pitkiin matkoihin ja useisiin bussinvaihtoihin. Maatila itsessään oli kuin satumaa – siellä oli eväspaikkoja, poniratsastusta, leikkipuistoja, keramiikkapaja, jossa lapset saivat kokeilla käsitöitä, maahan upotettuja jättimäisiä shakkipelejä, rauhallisia järviä ja ystävällisiä eläimiä. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö pitkä matka olisi ollut sen arvoinen.

Kolmantena päivänä saimme ainutlaatuisen kokemuksen: pääsimme mukaan päiväkodin lasten metsäretkelle. Tämäkin matka kesti 30–40 minuuttia yhteen suuntaan, mutta lapset selvisivät siitä vaivattomasti ja innokkaina. Metsässä lapset saivat vapaasti kiipeillä, juosta ja tutkia ympäristöä turvallisten rajojen sisällä. Opettajat eivät auttaneet heitä suoraan, vaan opastivat heitä ymmärtämään, kuinka esteet voi ylittää ja miten löytää omat reitit – näin lapset oppivat itsenäisyyttä, sinnikkyyttä ja itsevarmuutta.

Myöhemmin tutustuimme useisiin lähistön puistoihin, joissa lapset usein vierailevat. Lähimpään puistoon käveli 15–20 minuuttia suuntaansa, ja meitä hämmästytti, kuinka jopa kaksivuotiaat lapset kulkivat matkan innolla. Päivän päätteeksi vierailimme vielä upeissa kasvitieteellisissä puutarhoissa ja tutkimme myös Ruotsin yliopistoa, jotka molemmat tarjosivat lisää näkökulmia ruotsalaiseen kasvatukseen ja luontosuhteeseen.

Tämä matka jätti minuun syvän arvostuksen sitä kohtaan, kuinka ruotsalaiset varhaiskasvattajat yhdistävät luontevasti ulkona oppimisen, itsenäisyyden ja luovan tilankäytön lasten jokapäiväiseen elämään. Se muistutti minua siitä, kuinka pitkälle harkittu suunnittelu ja luottamus lasten kykyihin voivat viedä – nämä opit vien mukanani omaan työhöni.