Miten Puutarhakoe Etenee?

Kesäkuussa jaoimme blogipostauksen puutarhakokeen aloittamisesta. Laitoimme kolme viljelylaatikkoa etupihalle ja istutimme lasten kanssa yhdessä kukkien siemeniä. Nyt kun olemme palanneet kesälomalta, oli jännittävää nähdä, miten ne voivat!

Alkuvaihe

Toukokuussa esittelimme laatikot pihalle ja kerroimme lapsille niiden tarkoituksesta. Aluksi tyhjät laatikot tuntuivat olevan enemmän kiipeilypaikkoja kuin kasvatuspenkkejä. Tilanne muuttui, kun saapuivat multasäkit. Kutsuimme kiinnostuneita lapsia auttamaan laatikoiden täyttämisessä, ja pian pieni joukko muuttui isoksi talkooporukaksi. Siitä tuli iloinen yhteisprojekti, joka toi iltapihaleikkiin paljon innostusta.

Kun laatikot oli täytetty puolilleen mullalla, houkutus kaivaa oli vastustamaton. Lapset lapioivat multaa ämpäreihin ja hyödynsivät sitä leikeissään. Halusimme laatikoiden olevan osa lasten tutkimista ja leikkiä, mutta muistutimme varovasti, että multaa täytyy jättää myös vielä kylvämättömille siemenille.

Kun sää lämpeni, pyysimme lapsia auttamaan siementen kylvössä. He tekivät sormillaan pieniä kuoppia, laittoivat siemenen kuoppaan, peittivät sen ja pääsivät vuorotellen kastelemaan kannulla – ehkä päivän jännittävin hetki!

Ensimmäiset versot

Kylvön jälkeen suurin osa lapsista menetti mielenkiintonsa – kunnes pienet vihreät taimet alkoivat puskea esiin. Yhtäkkiä laatikot olivat taas hurjan kiehtovia. Lapset tutkivat taimia läheltä ja huomasivat mullassa liikkuvia hyönteisiä. Yksi huudahti: ”Muurahainen! Vie se pois!” Tämä johti keskusteluun siitä, kuinka monet ötökät ovat hyödyllisiä puutarhalle, ja että osa niistä liikkuu piilossa mullan alla. Tästä seurasi innostunut ötökkäjahti, ja pienet kädet sukelsivat multaan etsimään pikkuisia eläimiä.

Haaste opettajille

Ötököitä etsiessään lapset kuitenkin joskus nyppivät taimia ylös. Tämä loi meille pulman: pitäisikö meidän pysäyttää heidät vai antaa kokeen kulkea omaa rataansa?

Kamussa perinteisessä puutarhaprojektissamme opetamme lapsille, miten kasveista huolehditaan. Istutamme esimerkiksi raparperia, tomaatteja, mansikoita, minttua, porkkanoita ja papuja. Kerromme, ettei taimia saa repiä tai vahingoittaa. Mutta tämä koe oli erilainen.

Tässä tavoitteena oli antaa lapsille vapaat kädet – tehdä puutarhasta osa heidän leikkiään. Jos kasvi nyhdetään irti, ei haittaa – istutetaan vain lisää siemeniä. Jos kukat päätyvät leikkiin, se on vain plussaa.

Se tarkoitti, että meidän piti vastustaa vaistoa sanoa ”Älä tee noin!” Sen sijaan kannustimme lapsia pohtimaan itse:

  • ”Mitä luulet tapahtuvan, jos kaivat taimen ylös?”

  • ”Voivatko kasvit kasvaa, jos ne vedetään maasta?”

  • ”Mitä kasveille käy, jos niiden multa viedään pois?”

Usein tämä sai lapset pysähtymään ja miettimään. Jotkut alkoivat jopa suojella puutarhaa ja huomauttivat opettajille, jos joku nyppi kukkia. Me vastasimme: ”Mitä itse ajattelet?” ja rohkaisimme heitä kertomaan sen suoraan toiselle lapselle. Usein kaverin neuvo tehosi paremmin kuin aikuisen ohje.

Opittua

Toimiko tämä aina? Ei täysin – mutta se käynnisti arvokkaita keskusteluja kasvien ja luonnon hoitamisesta. Pikkuhiljaa yhä useampi lapsi osoitti empatiaa puutarhaa kohtaan ja auttoi myös muita toimimaan samoin.

Tämä koe on ollut meille ilo, ja aiomme jatkaa sitä vuosittain. Toivomme, että lapset oppivat kunnioittamaan kasveja, kehittävät rakkautta luonnonhoitoon ja siirtävät nämä arvot myös eteenpäin.







Alkuperäinen teksti englanniksi, kääntänyt ChatGPT

Kamu Early Education