Lähiluonto, Lempipaikat ja Lapsen Luontosuhde – Miksi Päiväkodin Retket Ovat Niin Tärkeitä?

Varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa retkille lähiluontoon

Varhaiskasvatus perustuu ajatukseen monipuolisista oppimisympäristöistä, joihin kuuluu myös luonto. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa todetaan, että “ympäristön tutkiminen sekä luonnossa ja rakennetussa ympäristössä toimiminen ovat olennainen osa varhaiskasvatusta”. Päiväkodeissa tämä näkyy käytännössä säännöllisinä retkinä lähimetsiin, puistoihin ja muihin lähiympäristön luontokohteisiin. Luonto tarjoaa lapsille oppimisen paikkoja, joita ei voi rakentaa sisätiloihin: vaihtelevia maastoja, tutkittavaa, ihmeteltävää ja tilaa liikkua ja kuulua.

Lähiluonto alkaa jo päiväkodin ovelta

Kun puhumme luonnosta, mieleen nousevat usein suuret metsät, järvet tai kansallispuistot. Lapsen näkökulmasta luonto on kuitenkin paljon lähempänä. Yksittäinen puu, pieni metsikkö päiväkodin takana tai lähileikkipuiston pensaikko voivat olla kokonaisia maailmoja, täynnä elämää ja tutkimisen mahdollisuuksia! Aikuiset tuntuvat usein unohtavan miten suuri maailma onkaan lapsen näkökulmasta.

Lähiluonto on tärkeää juuri siksi, että se on helposti saavutettavissa ja osa arkea. Luontosuhde ei synny harvinaisista retkistä kauas, vaan toistuvista, arkisista kokemuksista tutuissa ympäristöissä.

Päiväkodin retket lähiluontoon tasa-arvoistavat luontokokemuksia

Päiväkotien säännölliset retket lähiluontoon luovat vahvan pohjan lasten luontosuhteen kehittymiselle. Samalla retket tasa-arvoistavat lasten mahdollisuuksia: kaikissa perheissä ei käydä luonnossa, mutta varhaiskasvatuksessa jokainen lapsi pääsee osalliseksi luontokokemuksista riippumatta kodin taustoista.

Lähiluonnossa liikkuminen on tärkeää ja se tukee lapsen kehitystä monin tavoin:

• Stressi vähenee ja mieliala kohenee

• Leikit monipuolistuvat ja mielikuvitus rikastuu

• Motoriset taidot kehittyvät vaihtelevassa maastossa

• Luonnon mikrobialtistus vahvistaa immuunijärjestelmää

• Turvallisuuden tunne kasvaa, kun lähiympäristö tulee tutuksi

Luonto on siis sekä hyvinvoinnin että oppimisen ympäristö, ja päiväkodin retket varmistavat, että jokainen lapsi saa siitä osansa.

Lempipaikat – lapsuuden tärkeät ankkurit luontosuhteessa

Moni meistä varmasti muistaa lapsuudestaan jonkin erityisen paikan: suuren kiipeilypuun, pienen metsikön tai piilopaikan pensaikossa. Nämä erityiset paikat, ns. lempipaikat, ovat merkittävä osa lapsen luontosuhteen ja identiteetin rakentumista. Lempipaikat voivat vahvistaa lapsen omaa toimijuutta, kun hän saa tutkia ja leikkiä omassa tahdissaan tutussa paikassa, ja samalla siellä vietetty aika vahvistaa luontosuhdetta henkilökohtaisen ja emotionaalisen siteen kautta.

Kun lapsi viettää aikaa paikassa, joka tuntuu omalta ja turvalliselta, hän kiintyy siihen. Jos tämä paikka on luonnossa tai viherympäristössä, kiintymys laajenee usein myös luontoon yleisesti.

Tutuilla lähiluontokohteilla on erityinen arvo päiväkodin retkillä

Päiväkotien viikoittaiset retket suuntautuvat usein samoihin lähiluontokohteisiin. Tuttu paikka on lapselle pedagogisesti arvokas: leikki alkaa heti, ympäristöön ei tarvitse käyttää aikaa tutustumiseen ja luonnon muutokset huomataan herkemmin. Tuttu paikka voi muodostua myös ryhmän yhteiseksi lempipaikaksi, mikä lisää yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa lasten luontosuhdetta.

Lähiluontoretket ovat paljon merkityksellisempiä kuin usein ajatellaan

 

Päiväkodin retket lähiluontoon eivät ole vain mukavaa vaihtelua arkeen. Ne ovat tärkeä osa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja lasten hyvinvointia. Retkien avulla jokaisella lapsella on mahdollisuus rakentaa omaa luontosuhdettaan, kehittää motorisia taitojaan, leikkiä luovasti ja kokea luonnon rauhoittava vaikutus.

Kotona voidaan helposti tukea tätä kehitystä. Yksi yksinkertainen tapa on pyytää lasta näyttämään, missä päiväkoti käy retkillä ja millaisia leikkejä siellä leikitään. Näin koti ja päiväkoti kietoutuvat yhteen lapsen kokemuksissa, ja luontosuhde vahvistuu luonnollisesti ja yhteisöllisesti.

Tekstin on kirjoittanut ympäristökasvatuksen suunnittelija Marianne Saviaho, FM, joka on tukenut Kamu Early Educationin ympäristökasvatuksen kehittämistä.