Laatu on Tärkeämpää Kuin Määrä: Aikuisen Rooli Lasten Leikissä

Alle kouluikäisten lasten hoitaminen tarkoittaa usein jatkuvaa valvontaa ja tukea. Jotkut vanhemmat tuntevat syyllisyyttä silloin, kun he eivät aktiivisesti vietä aikaa lastensa kanssa, erityisesti silloin, kun yhteistä vapaa-aikaa on muutenkin vähän. He saattavat pelätä, että jos he eivät käytä enemmän aikaa lastensa kanssa, heiltä jää huomaamatta jotain tärkeää.

Todellisuudessa lapset eivät hyödy eniten siitä, että aikuinen on jatkuvasti fyysisesti heidän lähellään. Lapset kehittyvät parhaiten silloin, kun aikuinen on emotionaalisesti läsnä, huomioi lapsen tarpeet ja tarjoaa tukea, mutta ei osallistu jokaiseen hetkeen.

Tässä artikkelissa ei väitetä, että lasten kasvatukseen olisi olemassa yksi oikea tai väärä tapa. Jos tasapainoilet työn, lastenhoidon, kotitöiden, talouden ja ihmissuhteiden välillä, voit olla jo ylpeä siitä, miten hyvin jaksat kaiken keskellä. Haluamme yksinkertaisesti tarjota sinulle toisenlaisen näkökulman ja auttaa sinua huomaamaan valintoja, joita saatat jo tehdä, tällä kertaa tietoisemmin.

Laatu on tärkeämpää kuin määrä

 Kamukodissa varhaiskasvatus perustuu ajatukseen, että pienet lapset tarvitsevat emotionaalisesti läsnä olevia aikuisia, eivät aikuisen jatkuvaa osallistumista. Aikuisen läsnäolo voi ulospäin näyttää hyvin rauhalliselta. Henkilökunta ei leiki jatkuvasti lasten kanssa. He havainnoivat ja kuuntelevat. He tulevat mukaan, kun siihen on tarvetta, ja vetäytyvät hieman sivummalle, kun lapsi pystyy toimimaan itsenäisesti.

Aikuisen läsnäolo tarkoittaa, että:

·         Aikuinen huomaa lapsen sanalliset ja sanattomat viestit tarpeista ja tunteista.

·         Aikuinen vastaa, kun lapsi hakee kontaktia.

·         Aikuinen huolehtii siitä, että ympäristö on turvallinen ja arjen rutiinit ennakoitavia.

Aikuisen läsnäolo ei tarkoita, että aikuinen:

·         ohjaa jokaista leikkiä

·         selittää jokaisen vaiheen

·         korjaa jokaista virhettä

Tämä toimintatapa perustuu ymmärrykseen siitä, että lapset ovat kykeneviä ja aktiivisia oppijoita. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kykeneviä oppimaan. Kun lapsi oppii arjen kokemusten kautta, että maailma on riittävän turvallinen ja että aikuisiin voi luottaa, hän uskaltaa seurata luontaista uteliaisuuttaan ja haluaan tutkia ympäröivää maailmaa omaan tahtiinsa. Hän tietää, että hänellä on turvallinen tukikohta, joka on aina hänen saatavillaan.

Tutkimusten mukaan lapset hyötyvät eniten aidoista yhteyden ja kohtaamisen hetkistä, eikä niiden tarvitse olla pitkiä. Tämän voi usein nähdä jo pienillä lapsilla, jotka pystyvät liikkumaan itsenäisesti. Lapsi saattaa leikkiä hetken itsekseen, palata sitten tutun aikuisen syliin ”tankkaamaan” läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta ja palata sen jälkeen iloisena takaisin leikkiin. Olennaista ei ole täyttää jokaista hetkeä tekemisellä, vaan olla rauhallisesti ja herkästi lapsen saatavilla.

Tämä voi olla helpottava ajatus kiireisille perheille. Sinun ei tarvitse viettää lapsesi kanssa jokaista vapaata hetkeä. Lapsellesi on tärkeää tietää, että kun hän hakee sinua, olet hänen saatavillaan.

Aikuisen jatkuva mukana oleminen voi väsyttää kaikkia

Lasten salliminen liikkua vapaasti kohtuullisen turvallisessa ympäristössä, leikkiä itsenäisesti ja touhuta omiaan samalla, kun he tietävät aikuisen olevan lähellä, ei ole ajan hukkaan heittämistä. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa oppiminen tapahtuu leikin, ihmissuhteiden ja arjen rutiinien kautta. Lapsen oppiminen on kokonaisvaltaista, ja sitä tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa.

Tutkimukset korostavat lapsen omaehtoisen leikin merkitystä keskittymiskyvyn, ongelmanratkaisutaitojen ja tunteiden säätelyn kehittymiselle. Nämä taidot luovat perustan myöhemmälle oppimiselle.

Aikuisen jatkuva osallistuminen lasten toimintaan perustuu usein hyviin tarkoitusperiin. Se voi kuitenkin helposti johtaa tilanteeseen, jossa aikuinen hallitsee toimintaa liikaa. Tämä voi vaikeuttaa lapsen oma-aloitteisuuden, kärsivällisyyden ja itsenäisen ajattelun sekä leikkiin uppoutumisen kehittymistä.

·         Esimerkiksi vauvat tutkivat mielellään esineitä laittamalla niitä suuhunsa. He eivät käytä esinettä ”väärin”. He tutkivat ympäröivää maailmaa kehonsa avulla, mikä on vauvoille yksi tärkeimmistä tavoista oppia. Kun aikuinen puuttuu nopeasti tilanteeseen ja näyttää ”oikean” tavan leikkiä, lapsen oma tutkiminen muuttuu helposti ohjatuksi toiminnaksi. Toistuva puuttuminen voi ajan myötä vähentää lapsen luontaista uteliaisuutta ja halua tutkia asioita itsenäisesti. Lapsi voi oppia odottamaan aikuisen ohjausta sen sijaan, että seuraisi omaa kiinnostustaan.

·         Toinen esimerkki: Kaksivuotias rakentaa palikoista tornia. Torni kaatuu yhä uudelleen. Lapsi pysähtyy ja kurtistaa kulmiaan. Juuri tällaisessa hetkessä kehittyvät ongelmanratkaisutaidot, tunteiden säätely ja sinnikkyys. Jos aikuinen puuttuu tilanteeseen ja ohjaa lasta siinä, mitä hänen pitäisi tehdä, lapsi saattaa saavuttaa halutun lopputuloksen. Samalla hän kuitenkin menettää mahdollisuuden löytää ratkaisu itse. Toistuvat kokemukset, joissa aikuinen ratkaisee ongelman lapsen puolesta, voivat opettaa lasta turvautumaan aikuiseen sen sijaan, että hän luottaisi omaan ajatteluunsa.

·         Kolmas esimerkki näkyy usein julkisilla paikoilla, kuten ravintolassa. Lapselle annetaan ruutu, jolta hän voi katsoa lastenohjelmaa vanhempien syödessä ja keskustellessa. Tällöin lapsi jää helposti kasvokkaisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle ja menettää mahdollisuuksia harjoitella odottamista, havainnointia ja oma-aloitteista vuorovaikutukseen osallistumista. Lapsi voi sen sijaan oppia, että epämukava olo tai tylsistyminen täytyy poistaa välittömästi. Tämä voi tehdä arjen tilanteista pitkällä aikavälillä vaikeampia, ei helpompia. Ajan myötä lapselle voi myös olla haastavampaa selviytyä tilanteista, joissa kaikki ei tapahdu hänen toiveidensa mukaan.

Aikuiset puolestaan maksavat tästä oman hintansa. Kuten aiemmin mainittiin, aikuisilla on usein samanaikaisesti paljon asioita mielessään, ja he yrittävät löytää tasapainon niiden välillä. Kun vapaa-ajasta tulee jälleen yksi tehtävä muiden joukossa, uupumus lisääntyy. Tämä voi vähentää kärsivällisyyttä ja arjen iloa. Kun henkinen kuormitus kasvaa, aikuisella on vähemmän voimavaroja kohdata lapsi rauhallisesti ja harkiten. Tämä vaikuttaa suoraan vuorovaikutuksen laatuun. Myös aikuisten väliset jännitteet, joita erilaiset kasvatustavat voivat aiheuttaa, tulevat helpommin näkyviksi.

Toinen aikuinen voi esimerkiksi kannustaa lasta harjoittelemaan itsenäistä syömistä, vaikka ruokaa olisi levinnyt ympäri ruokailutilaa. Samaan aikaan toinen aikuinen ei malta olla puuttumatta tilanteeseen heti ja ”pelastaa tilannetta”. Epäjohdonmukaisuus voi aiheuttaa turhautumista aikuisten välillä. Lapsi puolestaan saa ristiriitaisia viestejä, voi hämmentyä tai kokea, ettei häntä kuunnella. Samalla arjen rutiini keskeytyy. Arki voi tuntua jännittyneeltä ja kiireiseltä.

Miten voimme muuttaa tätä?

Vinkkejä arkeen

1.      Ole ennakoitavasti saatavilla

Kerro lapselle, mitä olet tekemässä ja missä olet. Käytä selkeitä sanoja ja eleitä. Pidä lupauksesi. Voit esimerkiksi sanoa: ”Olen keittiössä tekemässä ruokaa. Voit leikkiä tässä ja näet minut.” Jos lupaat leikkiä lapsesi kanssa ruoanlaiton jälkeen, pidä lupauksesi.

2.      Pidä arjen rutiinit ennakoitavina, mutta jousta tarvittaessa

Säännöllinen päivärytmi tuo lapselle turvallisuuden ja järjestyksen tunnetta. Rutiinit auttavat lasta tietämään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Samalla on hyvä jättää tilaa joustolle ja mukauttaa rutiineja tarvittaessa ilman, että arjen rakenne katoaa.

Esimerkiksi lounas syödään yleensä samaan aikaan. Jos jokin erityinen tapahtuma siirtää lounasta myöhemmäksi, kerro siitä lapselle etukäteen ja tarjoa hänelle pieni välipala noin tuntia ennen lounasta. Palatkaa normaaliin päivärytmiin seuraavana päivänä.

3.      Ota lapset mukaan arjen askareisiin

Säännöllinen osallistuminen kodin päivittäisiin askareisiin muuttaa tavalliset arjen tehtävät oppimistilanteiksi. Tehtävän tulisi olla lapselle sopivan haastava, mutta sellainen, josta hän voi selviytyä omalla yrittämisellään.

Esimerkiksi: Lapsi voi auttaa pyykkien laittamisessa pesukoneeseen. Samalla hän harjoittelee motorisia taitoja ja itsestä huolehtimista. Hän oppii myös, että hän voi auttaa vanhempiaan ja että hänen panoksensa on tärkeä ja arvostettu. Tämä vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa, itseluottamusta ja vastuuntuntoa.

4.      Luo turvallinen tila itsenäiselle leikille

Valmistele lapselle alue, jossa hän voi leikkiä vapaasti. Laita muutamia lapsen ikään sopivia leluja tai kirjoja hänen ulottuvilleen, jotta hän voi tehdä valintoja itsenäisesti. Varmista, että kalusteet ovat tukevasti paikoillaan ja että pienet, nieltäväksi sopivat esineet ovat lapsen ulottumattomissa. Suojaa pistorasiat.

Tarvittaessa voit käyttää turvaporttia tai lukita tiloja, joihin et halua lapsen menevän. Näin voit rajata leikkialuetta niin, että lapsi voi leikkiä turvallisesti hetken itsenäisesti ilman, että aikuinen on aivan hänen vieressään.

Kun menet lapsen kanssa ulos, tutustukaa ensin yhdessä alueeseen, jossa lapsi voi liikkua ja tutkia ympäristöä vapaasti. Jos mahdollista, pyydä lasta osallistumaan selkeiden vaaranpaikkojen poistamiseen. Voitte esimerkiksi kerätä terävät kepit tai lasinsirut yhdessä käyttäen asianmukaisia suojavarusteita.

Käytä näkyviä maamerkkejä, kuten puuta, penkkiä tai polkua, leikkialueen rajoina. Voit sanoa esimerkiksi: ”Voit leikkiä tämän puun ja tuon penkin välissä.” ”Tämä polku on sinun leikkirajasi.” Tai: ”Pysy paikassa, jossa näet minut ja minä näen sinut.” 

5.      Vietä säännöllisesti laadukasta yhteistä aikaa lapsesi kanssa

Luo arkeen ennakoitavia hetkiä, jolloin olet täysin läsnä lastasi varten. Kun lapsi voi luottaa siihen, että yhteinen hetki tulee uudelleen, hänen ei tarvitse jatkuvasti hakea yhteyttä aikuiseen.

Kannusta lasta kertomaan, mitä hän haluaisi tehdä, ja ehdota muutamia hänen kiinnostuksensa mukaisia vaihtoehtoja. Voitte esimerkiksi käydä joka ilta päivällisen jälkeen 30 minuutin kävelyllä yhdessä. Voit tarjota lapselle muutaman vaihtoehdon siitä, minne menisitte, ja antaa hänen päättää. Voitte käydä samassa paikassa koko viikon ajan tai vaihtaa paikkaa kolmen päivän välein.

Tälle erityiselle yhteiselle ajalle ei tarvitse asettaa selkeää ”oppimistavoitetta”. Seuraa lapsen havaintoja ja anna vuorovaikutuksen rakentua luontevasti keskustelunne pohjalta. Tärkeintä on kunnioittaa lapsen tahtia, olla aidosti läsnä ja nauttia yhteisestä hetkestä ilman, että ajatukset harhailevat muualla. 

6.      Havainnoi ennen kuin puutut tilanteeseen

Kun lapsella on vaikeuksia, aikuisen ensimmäinen tehtävä on havainnoida. Kaikkiin haasteisiin ei tarvitse puuttua heti. Monet tärkeät oppimisen hetket syntyvät juuri siinä pienessä tauossa ennen kuin aikuinen auttaa.

Tarkkaile lapsen tunteita ja toimintaa: Onko lapsi keskittynyt ja yrittääkö hän ratkaista tilannetta itse? Onko hän kuormittunut ja luovuttamassa? Jos lapsi on turhautunut, mutta pystyy vielä toimimaan tilanteessa, pysy lähellä ja rauhallisena. Jos tunteet voimistuvat, puutu tilanteeseen sanoin tai tarjoamalla lohtua ja turvaa.

7.      Anna lapsen välillä myös tylsistyä

Kun lapsi sanoo: ”Minulla on tylsää”, pysy rauhallisena. Lapsi ei tarvitse jatkuvasti viihdykettä. Tylsistyminen voi synnyttää luovuutta ja omaehtoista leikkiä.

Voit sanoa esimerkiksi: ”Mietin, mitä keksisit tehdä.” Älä kuitenkaan tarjoa heti valmiita ehdotuksia, vaan pysy lähellä ja anna lapselle aikaa. Jos tarjoamme aina välittömästi ratkaisuja, lapsi voi tulla riippuvaisemmaksi ulkoisista virikkeistä, kuten videoista, ja vähitellen unohtaa, miten itse voisi keksiä tekemistä.

Voimme myös auttaa lasta harjoittelemaan odottamista, vaikka vain muutaman minuutin ajan. Esimerkiksi pukemistilanteessa lapsi voi odottaa hetken rauhassa. Se tarjoaa hyvän mahdollisuuden harjoitella kärsivällisyyttä ja keskittymistä.

Ajan myötä lapsi oppii keksimään itse mielekästä tekemistä. Hän voi esimerkiksi istua ja jutella kanssasi odottaessaan tai laulaa viihdyttääkseen itseään. Vähitellen hän myös ymmärtää, että ”jokaisella on omat tehtävänsä.”

8.      Hyväksy erilaiset tavat hoitaa ja kasvattaa lasta

 Jokaisella on omat tapansa, arvonsa ja elämänkokemuksensa. Erot kasvatukseen liittyvissä ajatuksissa ja toimintatavoissa ovat normaaleja ja väistämättömiä. Aikuisten välinen johdonmukaisuus kasvatuksessa ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi toimia tai puhua samalla tavalla. Se tarkoittaa yhteisymmärrystä tärkeimmistä periaatteista ja selkeistä rajoista.

 Esimerkiksi yhteiset näkemykset turvallisuudesta, perussäännöistä ja päivittäisistä rutiineista auttavat varmistamaan lapsen turvallisuuden ja arjen sujuvuuden. Samalla jokainen aikuinen voi soveltaa käytännön tilanteita omalla tavallaan ja huomioida lapsen persoonallisuuden. Näin lapsi saa johdonmukaisuudesta turvallisuuden tunnetta, mutta samalla hän oppii kohtaamaan erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Tämä tukee lapsen sosiaalisten taitojen ja sopeutumiskyvyn kehittymistä.

Aikuisten välinen avoin keskustelu on samalla erittäin tärkeää. Jos toinen aikuinen toimii tavalla, josta olet eri mieltä, anna hänen toimia omalla tavallaan niin kauan kuin lapsi on turvassa. Keskustelkaa asiasta myöhemmin kahden kesken. Toisen aikuisen korjaaminen lapsen kuullen voi aiheuttaa lapsessa hämmennystä tai epävarmuutta. Se voi myös lisätä aikuisten välistä jännitettä, jonka lapset huomaavat usein herkästi.

Eriävien näkemysten käsitteleminen kahden kesken suojaa lapsen emotionaalista turvallisuutta ja vahvistaa aikuisten välistä ymmärrystä ja yhteistyötä. Ajan myötä lapsi kasvaa vakaassa ja hyväksyvässä ympäristössä, jossa hän oppii kunnioittamaan erilaisuutta ja ymmärtämään, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja toimia.

9.      Huolehdi myös itsestäsi

 Kun vanhemmat voivat hyvin, myös lapset voivat paremmin ja ovat usein tyytyväisempiä. Vauvan tai pienen lapsen hoitaminen johtaa helposti siihen, että vanhemmat asettavat omat tarpeensa taka-alalle. Omista tunteista ja jaksamisesta on kuitenkin tärkeää pitää huolta, jotta arki pysyy tasapainossa.

Harrastukset, ystävien tapaaminen ja riittävä lepo voivat auttaa palautumaan ja lataamaan voimavaroja. Vanhempien ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että he käyvät välillä jossain ilman lapsia. Kun aikuiset tekevät yhteistyötä ja antavat toisilleen aikaa levätä, jo lyhytkin, tunnin tai parin mittainen tauko voi auttaa palauttamaan energiaa ja kohentamaan mielialaa.

Lähteet

 MLL 2025. Vanhemman hyvinvointi https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemman-hyvinvointi/

 Finnish National Agency for Education 2022. National Core Curriculum for Early Childhood Education and Care. chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/National%20core%20curriculum%20for%20ECEC%202022.pdf

 OECD 2021. Starting Strong III. A Quality Toolbox for Early Childhood Education and Care.
https://www.oecd.org/education/school/startingstrongiii-aqualitytoolboxforearlychildhoodeducationandcare.htm

 Whitebread, D. et al. 2021. The importance of play. A report on the value of children’s play with a series of policy recommendations.
chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://www.csap.cam.ac.uk/media/uploads/files/1/david-whitebread---importance-of-play-report.pdf

 Bowlby, J 1969. Attachment and Loss. Vol. 1. Attachment.
chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://mindsplain.com/wp-content/uploads/2020/08/ATTACHMENT_AND_LOSS_VOLUME_I_ATTACHMENT.pdf

Alkuperäinen teksti käännetty ChatGPT:n avulla.