Näin päiväkodin tunnekasvatuksella vahvistetaan lapsen tunnetaitoja
”Mulla on ollut tänään hyvä päivä”, sanoo 3-vuotias lapsi minulle kotiin lähtiessään. Miten hyvältä nuo sanat tuntuvatkaan edelleen 21 työvuoden jälkeen. Tuo sama lapsi tuli aamulla vastahakoisesti päiväkotiin. Ulko-ovea avatessani hän seisoi jykevän tiilitolpan takana, kulmat kurtussa murahdellen. Irtautuminen äidistä tuntui hänestä surulliselta. Ikävän tunne iski jo ennen kuin äiti ehti sanoa heipat. Kerroin lapselle, että minuakin harmitti aamulla lähteä Onnimanniin mukavan joululoman jälkeen. Onnimannin pihaan saapuessani näin kuitenkin muutaman lapsen vilkuttavan minulle iloisesti. Lasten hyväntuulinen tervetulotoivotus toi minulle hyvän mielen. Totesin vielä tuolle ikävöivälle lapselle, että kunpa voisin tehdä hänellekin yhtä hyvän mielen.
Lapsi kurkisti tolpan takaa ja samassa huomasin hänellä olevan uudet rukkaset pienissä käsissään. Ihastelin noita käsineitä ja totesin: ”Annapa äidille voimahalaus noilla upeilla rukkasillasi ja äiti taas voisi antaa sinulle voimasuukon. Näin te molemmat jaksatte päivän ja ikävä ei käy ylitsepääsemättömäksi”. Lupasin tarjota lapselle varasylin, kunnes hän saa taas iltapäivällä juosta oman, rakkaan äitinsä syliin. Lapsi rutisti äitiään tiukasti, saaden samalla mojovan lähtösuukon rakkaimmaltaan.
Tämän jälkeen tuo 3-vuotias kipitti reppu kädessään luokseni, jutellen samalla jo iloisesti joululomastaan. Halusin vielä palata eronhetkeen ja totesin lapselle hänen tuntevan suurta rakkautta äitiään kohtaan, sillä rakastamiamme ihmisiä me ikävöimme eniten. Totesin lapsen olleen myös urhea ja rohkea, kun hän ikävästään huolimatta uskoo ja luottaa pärjäävänsä päivän ilman äitiä. Laitoin aamupäivän kuluessa äidillekin viestin iloisena leikkivästä lapsesta valokuvan kera.
Kiireetön ja turvallnen ympäristö tunnekasvatukselle
Äskeinen on oiva esimerkki päiväkodissamme toteutettavasta tunnekasvatuksesta. Koen pienen, kodinomaisen päiväkotimme olevan mitä mainioin kasvuympäristö tunnekasvatuksen toteuttamiseen. Meillä on enimmillään 19 lasta, joiden joukossa on myös sisaruksia, joten syvällinen tutustuminen toisiimme on luontevaa ja mahdollista. Vuorovaikutus sekä lasten että vanhempien kanssa on läsnäolevaa, lämmintä, avointa ja aktiivista. Ilmapiiri on kiireetön, rakastamme tuttuja ja turvallisia rutiineja, mutta emme juokse kellot kaulassa.
Näin pyrimme luomaan turvallisen ja luottamuksellisen kasvuympäristön lapsillemme. Jotta lapsi voisi ilmaista tunteitaan avoimesti ja aidosti, lapsen täytyy saada kokea olevansa turvassa ja hyväksytty. Aikuisen on oltava lapselle läsnä, herätettävä lapsessa luottamusta ja aitoa välittämistä. Me saamme kasvattajina tutustua perheeseen, lapseen sekä hänen vahvuuksiinsa, mielenkiinnonkohteisiinsa sekä myös hänen haasteisiinsa. Kaiken edellytys on tietenkin pysyvät ja koulutetut varhaiskasvatuksen ammattilaiset.
Aikuisten malli on myös yksi keskeinen tekijä hyvän kasvuympäristön luomisessa. Kamukoti Onnimannissa on mitä mainioin työympäristö, jossa myös aikuiset saavat ilmaista tunteitaan, viljellä huumoria ja ennen kaikkea jokainen tukee toistansa ammatillisesti. Keskusteleva ja arvioiva työote turvallisessa ympäristössä on hyvä pohja myös toiminnan kehittämiselle. Kun meillä varhaiskasvattajilla on hyvä olla, heijastuu se vääjäämättä myös lapsiimme ja näin hyvä ruokkii hyvää.
Hyvä huomataan ja sanoitetaan
Hyvän huomaaminen on yksi keskeinen toimintatapamme. Meissä jokaisessa on mittaamaton määrä hyvää, joka vaan täytyy tehdä näkyväksi. Sen sijaan, että keskitymme siihen, mikä ei toimi, vahvistamme kaikkea sitä hyvää, jota meistä jokaisesta löytyy. Kun kehun lasta hänen sinnikkäästä taidostaan ripustaa rukkaset pyykkipojalla nipussa kuivauskaappiin, voin samalla tukea hänen itsesäätelytaitojaan, jotka haastavat tuossa samassa hetkessä, oman vuoron odottamisen vaikeutena. Voin todeta: ”Sinä olet kyllä sinnikäs tuossa rukkasten niputtamisessa pyykkipojalla. Käytä tuota samaa mahtavaa sinnikkyyttäsi odotellessasi omaa vuoroasi. Uskon, että pystyt siihen joka päivä aina vaan paremmin.”
Onnimannin porinapiirissä jokainen saa kertoa, miltä tuntuu.
Käytämme lasten kanssa lähes joka päivä tunnemittaria, jonka avulla opettelemme nimeämään ja tunnistamaan tunteita. Osoitamme toisillemme, miten paljon erilaisia tunteita päivään mahtuu, miten nuo eri tunteet vaikuttavat omaan oloomme ja miten voimme jokainen vaikuttaa toistemme hyvinvointiin päivän aikana. Tuo ihana pieni 3-vuotiaskin kertoi porinoillamme mittarin avulla, miten surullinen hän oli ollut aamulla Onnimanniin tullessaan ja miten päivän päätteeksi mittarin helmi olikin noussut surullisesta iloiseen. Hän osasi myös kertoa, mitkä asiat häntä päivän aikana ovat ilahduttaneet. Myös toiset lapset kertoivat keinoistaan, joilla olivat onnistuneet lohduttamaan kaveria.
Tällainen positiivinen, haastavienkin tunteiden kohtaaminen auttaa ja tukee jokaista lasta ilmaisemaan omia tunteitaan. Lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään, hän oivaltaa oman merkityksensä ryhmän vuorovaikutuksessa ja rohkaistuu kohtaamaan myös ristiriitoja, joita vääjäämättä lapsiryhmässä syntyy useita kertoja päivässä. Luottamus siihen, että kaikenlaisten tunteiden keskellä on turvallinen aikuinen tukena, motivoi lasta kohtaamaan noita haastavampiakin tunteita elämässään.
“En halua tottelevaisia lapsia. Haluan lapsia, jotka ymmärtävät ja toimivat oikein, koska he haluavat. Tämä tarkoittaa paljon työtä yhteyden luomiseksi, vuorovaikutusta ja esimerkkinä oloa, kun he ovat pieniä, mutta vähemmän työtä, kun elämän valinnat siirtyvät heidän päätettäväkseen.”
-Lelia Schott
Kirjoittaja on Kamukoti Onnimannin kokenut varhaiskasvatuksen opettaja Susanna, jolla on ainutlaatuinen taito kohdata lapsi läsnäolevasti ja rakastavasti, ja tukea häntä kasvun ja oppimisen polulla vahvuuspedagogisen näkökulman kautta.
Edit: Onnimannin toiminta päättyi 2021. Hyvää tunnekasvatusta toteutetaan myös Kamukoti Pitäjänmäessä. Ota yhteyttä!
